Menin Hesburgeriin nälkäisenä, toiveikkaana ja ehkä vähän hölmönä. Olin kuvitellut, että saan hampurilaisen nopeasti, lämpimänä ja edes etäisesti muistuttamassa mainoskuvaa. Spoileri: en saanut. En mitään niistä. 🍔
Tilasin perusateriaa – juustoateria ilman kurkkua. Kello oli arkitiistai klo 13. Ei jonoa, ei ruuhkaa, ei edes muita asiakkaita tiskillä. Silti sain odottaa annostani 16 minuuttia. Kuudestoista. Ja kun se vihdoin tuli, pussi ojennettiin minulle sanomatta sanaakaan. Kiitos, hei, mitään. Katsekontakti puuttui. Ihmiskontakti puuttui. Ainoa asia joka toimi, oli kuittitulostin.
Istuuduin. Avasin kääreen. Juusto oli kylmä, pihvi oli haalea ja kurkku… oli siellä. Juuri se, jota en tilannut. Rasvaisen sämpylän keskellä, joka muutenkin oli enemmän kostea kuin rapea. Ranskalaiset näyttivät siltä kuin ne olisi keitetty surussa ja paistettu pettymyksessä. Mikrowaattinen fiilis.
Kävin palauttamassa. Kassalla vaihdettiin keskenään katseita, en tiedä oliko se myötätuntoa vai hiljaista halveksuntaa. Minulle ei sanottu “pahoittelut” tai “korjataan heti” – ainoastaan “Tilaus meni jo keittiöön”. Sanoin, että tiedän, ja siksi olen nyt tässä. Lopulta sain uuden sämpylän, joka oli lämmin mutta edelleen kurkullinen. Tällä kertaa hymyilin. Sarkastisesti.
Onneksi sain juoman – joka oli jääkylmä, niin kuin palvelun tunnelmakin. Siemailin colaa ja mietin, miksi ihmeessä valitsin taas tämän ketjun. Ei ole ensimmäinen kerta, kun ruokaa saa odottaa pidempään kuin sen syö. Eikä ensimmäinen kerta, kun saa juuri sen mitä ei pyytänyt.
Sanotaan, että Hesburger on suomalainen vaihtoehto. Niin on kyllä Alkon palautepalvelukin, ja sekin toimii nopeammin.
– Enpä tilaa sit

Vastaa